Kuten sanottu, Anteron kanssa juttu lähti liikkeelle jo ennen kuin suhde Pertin kanssa oli päättynyt.

Kuten jälkikäteen voi viisastella, tällainen pohja parisuhteelle on todella heikko.

Olin kuitenkin siihen aikaan todella rakastunut ja vakuuttunut siitä, että nyt se oikea löytyi.

Antero oli Pertin vastakohta

Olen oppinut myöhemmin, että on täysin luontevaa etsiä uudesta kumppanista juuri niitä puolia, mitä jäi kaipaamaan edellisestä parisuhteesta. Samalla vältetään sitä, mikä edellisessä suhteessa eniten häiritsi.

Nämä ominaisuudet vetivät Anterossa puoleensa:

• Rauhallisuus
• Empaattisuus
• Kiltteys
• Hoivattavuus
• Hyvä kuuntelutaito (toimi kait terapeuttina minulle, joka ei oo hyvä juttu)
• Pehmeys

Näitä (Pertin ominaisuuksia) Anterossa ei ollut, ja sekös viehätti ja herätti luottamusta:

• "Kovajätkämäisyys"
• Impulsiivisyys
• Tulisuus
• Aggressiivisuus
• Tietynlainen "hurmurihabitus"
• Yliromanttisuus ja kyky puhua pyörryksiin

Kaiken kaikkiian Antero viestitti olemuksellaan turvaa ja luottamusta, toisin kuin Pertti joka säteili vain kiihkoa ja tulta, kaikkea mikä syttyy herkästi.

Alkuhuuma hämää

Jo alusta alkaen meidän juttu oli sitä, että minä vain purnasin Anterolle Pertistä ja hän kiltisti kuunteli.

En ajatellut, että ehkä exästä puhuminen saattaa ärsyttää toista. 

Alkuaikamme olivat minulle terapeuttista ja tuvallista aikaa, koska sain avautua ja minua kuunneltiin.

Jossain vaiheessa Anteron kiltteys ja empaattisuus alkoi häiritä minua.

Tuntui ettei hän saanut omassa elämässään oikein mitään aikaan ja liiallinen kiltteys teki hänestä helpon uhrin hyväksikäytölle.

Samalla todellisuus siitä, ettei terapeuttimainen parisuhde tule ikinä toimimaan. Suhteen on oltava tasavertainen, tai se kaatuu ennemmin tai myöhemmin.

Se oikea muuttui "siihen vääräksi"

Suhteeni Anteron kanssa oli edennyt siihen, että olimme ostaneet yhteisen kodin.

Samaan aikaan Antero oli (kilttinä kaikkien auttajana) mennyt ottamaan ystävänä kanssa yhteisen lainan, jolla ystävä kuittaili vanhoja velkojaan ja Antero sai samalla uusittua autonsa.

Kummalakaan ei ollut kummoinen rahatilanne, joten heidän yhteisen lainansa takauksesi herrat päättivät laittaa meidän uuden kodin.

Minä tietenkin tyhmyyttäni tähän suostuin, joten kaiketi osasyyllinen tulevaan katastrofiin olen minä.

Anteron ystävä tiesi ketä käyttää hyväksi - Olihan Antero tunnetusti kiltti ja aina valmis auttamaan

Alkuun kaikki meni hyvin, mutta kuten arvata saattaa, pian ystävä lopetti velan takaisinmaksamisen ja koko potti kaatui Anteron niskaan. 

Koko tapahtuma paljasti Anteron taloustilanteen olleen kuralla jo kauan aikaa, eikä hän kyennyt selviytymään velasta yksin. 

Siinähän meillä meni sitten talo alta..

(Jostain syystä muuten noista ajoista tulee mieleen Viskarin Sirpa biisi, jopa jotenkin rappioromanttisesti: https://www.youtube.com/watch?v=wBYiTrANTBQ)

Talon menettämisestä meni vain pari kuukautta, niin oltiin Anteron kanssa jo erottu. Luottotiedot menivät molemmilta.

Mitä tästä opimme? Ei kannata mennä takaamaan toisen lainoja ja kannattaa muutenkin harkita piiiiitkään edes yhteistä asuntolainaa. Esimerkiksi tämä iltalehen artikkeli kertoo karua tarinaa muistakin kohtalontovereista.

Itse olen myöhemmässä elämässäni Anteron toilailujen jälkeen hakenut rinnakkaislainan siskoni kanssa, ja tämä auttoi minua jaloilleni. Kyseinen laina voi siis olla harkinnan arvoinen koska onhan se halvempi vaihtoehto kun korkoa saa alemmas. Suhteellisen puolueetonta lisätietoa rinnakkaislainoista näyttäs löytyvän mm. tästä artikkelista. 

Noh, mutta se siitä velkahelvetistä. Takaisin asiaan:

Juoksin eron jälkeen takaisin Pertin syliin

Näin vuosienkin jälkeen vielä hävettää tunnustaa tämä. Anteron *unattomuus alkoi sen verran tympimään, että kai minä taas halusin ylikompensoida edellisen kumppanin puolia, että halusin takaisin syliin, joka osasi pitää puoliaan.

Yhdessä me Pertin kanssa sitten toistettiin sitä samaa mantraa, mitä varmaan kaikki on-off-parit: tällä kertaa kaikki on toisin.

Mutta eiväthän ne koskaan ole.

Sama paska jatkui jälleen kerran ja kaikenlisäksi paljastui, että parin kuukauden suhteemme oli itse asiassa syrjähyppy. Pertti petti silloista avopuolisoaan kanssani, eikä minulla ollut harmainta aavistusta asiasta.

Tätä kirjoittaessa tunteet nousee kyllä pintaan. Tuo saatanan rontti..

Anteron (ja Pertti vol. 2) suhteen jälkeen olin jälleen täysin yksin. 

Päätin kerrankin olla hetken itsekseni, enkä aloittaa heti uuttaa suhdetta. 

Seuraavassa artikkelissa kerron, miten vietin (aikuis)elämäni ensimmäisiä sinkkuvuosia.

Toivottavasti kaikki pärjäilee koronakaranteenissa, eikä kotosalla riidellä :)

-raija